Olen muuttunut paljon. Ehkä enemmän, kuin ihmiset yleensä. Minua ei tunnistaisi kadulla vastaantullessaan kukaan heitä ensin aktiivisesti muistuttamatta. Kasvoni ovat turvonneet niin, että itken peilin edessä. En voi katsoa omaa kuvaani kuin hetken. Ihmisten asenteet tilaani kohtaan kauhistuttavat. He vertaavat näkemäänsä ihan varmasti entiseen, yllättyvät ja kauhistuvat ja eivät usko näkemäänsä. Pidättelevät ehkä naurua tai …
Lue kokonaan
Olen syntymämustasukkainen. Aina, kaikille. Kaikesta. Esimerkiksi jos en saa kumppaniani kiinni päivän aikana, pelkään hänen olevan ’vieraissa’. Vaikka en toki aikoisikaan estää, jos toinen tarvitsee muuta kuin mitä voin tarjota – en voi kulloistakaan kumppaniani kieltääkään muualla tarpeitaan tyydyttämästä. Mutta se pelon tunne on tyrmäävä, ilmeisesti yritän hallita elämääni ja siihen kuuluvia ihmisiä. Vaikka se …
Lue kokonaan
Oletettavasti ulosantini on huono. Äärimmäisen. Sillä kukaan ei tunnu ymmärtävän minua. Harva jaksaa edes kuunnella. Ongelma lienee se, että en kommunikoi riittävästi. Toki tunnekuohuissani papatan kuin papupata mutta en käsittääkseni saa sanottua ongelman ydintä viestittävässä muodossa. Ja usein se on näemmä itseltänikin täysin pimennossa. Lähteekö kaikki siis liikkeelle siitä oletuksesta, että tunteita ja sanoja ryöppyää, …
Lue kokonaan